UHKA MEDIASTA

Siperian nuorisoteatterille vastaa julkaisutoimittaja Juha Mäkinen, Ulkopoliittinen instituutti.

 

 Mikä ajatus/idea/tavoite sai lähtemään alalle? Onko se muuttunut ammatin myötä?

Ajattelin jo yläasteikäisenä ryhtyväni toimittajaksi. Kirjoittaminen on kiinnostanut lapsesta asti, ja äidinkieli oli koulussa vahvimpia aineitani. Nuorena taisin vähän elätellä romanttisia mielikuvia sankaritoimittajuudesta: olisin urhea sotakirjeenvaihtaja, joka raportoisi joltain kaukaiselta rintamalta sissijoukon keskuudesta. Todellisuus on osaltani osoittautunut hyvin toisenlaiseksi, mutta pohjalla vaikuttaa edelleen sama mieltymys maailman jäsentämiseen sanojen avulla.

 

 Vallitseeko kilpailevien lehtien toimittajien välillä jonkinlainen arvojärjestys? (Esim. Hesarin toimittajat isomman lehden takia ns. ylemmällä tasolla kuin esim. Keskisuomalaisen?)

Kyllä tällaista hierarkiaa jossain määrin on, isojen ja pienten medioiden sekä toisaalta nimekkäiden ns. bränditoimittajien ja muiden välillä. Toisaalta 2010-lukua leimaa vahvasti mediayhtiöiden taloudellinen ahdinko ja jatkuvat supistukset. Hesari saattaa olla kukkona tunkiolla, mutta koko tunkio supistuu.

Millainen asema luovuudella on työssäsi?

Toisinaan pieni, mutta parhaimmilaan hyvinkin suuri, ja jälkimmäisessä tapauksessa myös nautin työstäni eniten. En ole tehnyt urallani yhtään skuuppia (eli suurta, merkittävää uutista). Sen sijaan tunnen kyllä tiettyä ylpeyttä joistakin tekemistäni jutuista, joissa olen keksinyt jonkin erikoisen aiheen tai näkökulman. Journalismiahan voi tehdä periaatteessa mistä tahansa – vaikkapa siitä, että kävelee kesän sateisimpana päivänä 42 kilometriä hiljaista rautatietä pitkin.

 

Millainen ero on koulussa opitulla ja käytännön työllä?

Nykyään useimmilla toimittajilla on yliopistotutkinto – jollei valmista, niin ainakin kesken jäänyt, kuten itselläni. Yliopisto-opiskelun tärkein anti oli ehkä tietty analyyttisyys ja kyky tarkastella asioita monesta näkökulmasta, osana laajempia kokonaisuuksia. Professorini puhui ”maisterinviisaudesta”, ja luulen hänen tarkoittaneen suunnilleen tätä. Mutta ei journalistiikan yliopisto-opetus ainakaan tuolloin vuosituhannen vaihteessa kovin käytännönläheistä ollut.

 

Onko toimittajan työ ympärivuorokautista?

Jossain mielessä on: mistään luovasta työstä, johon sisältyy ideointia, ei kukaan varmaan pysty sataprosenttisesti irrottautumaan, vaan juttuideoita saattaa etsiä ja löytää vapaa-ajallakin. Tässä on toki huomattavia aste-eroja: jotkut toimittajat tsekkaavat varmaan lähes koko hereilläoloaikansa uusimmat uutiset ja tietenkin myös niitä kommentoivan some-keskustelun. Itse en ole koskaan ollut luonteeltani uutistoimittaja, tapahtumiin nopeasti reagoiva ihminen, vaan teen mieluummin ns. hidasta journalismia, jossa selvitellään asioiden taustoja ja pyritään tarkastelemaan laajempia kehityskulkuja.

 

Eipä silti, hidas journalismikin voi olla ympärivuorokautista. Tekee mieleni nostaa esiin Paul Salopek, jolla on käynnissä seitsemän vuoden mittainen reportaasiprojekti Out of Eden Walk, jossa hän kävelee ”ihmiskunnan historian” Afrikasta Aasian ja Amerikkojen halki Tulimaahan. Tällaistakin journalismi voi olla – tosin ei kaikki journalismi. (http://www.outofedenwalk.com/)

 

Mitä mieltä olet median luomista uhkakuvista?
Tähän kysymykseen on vaikea vastata kovin tyhjentävästi. On totta, että jotkin mediat – tyypillisesti iltapäivälehdet ja ns. keltainen lehdistö – korostavat uhkakuvia tavalla, joka voi saada jotkut ihmiset pitämään näitä uhkia suurempina kuin ne ovatkaan. Ns. laatumedia pyrkii tarkastelemaan asioita kiihkottomasti ja analyyttisesti. Kaikkeen lukemaansa ja näkemäänsä kannattaa suhtautua kriittisesti, ja erityisen tärkeää on tiedostaa erilaisten välineiden luotettavuuden ero.

 

 Onko eri medioilla mielestäsi jonkinlaisia poliittisia linjoja, joilla ne valitsevat uutisoitavat asiat ja uutisten sävyn?

Kyllä on, vaikka Suomessa enää hyvin harva media on suoraan johonkin poliittiseen puolueeseen sitoutunut. Mutta esimerkiksi talouslehdet pitävät tyypillisesti esillä yritysten näkökulmaa, Maaseudun tulevaisuus nimensä mukaisesti maaseudun (etenkin maatalousyrittäjien) näkökulmaa, ja vaikkapa Suomen Luonto -aikakauslehti edustaa puolestaan luonnonsuojelun näkökulmaa. Suurimmat mediat pyrkivät tuomaan esiin eri näkökulmia tasapuolisesti.

 

Millaiset eettiset ohjeistukset median vastuullisuudesta journalistiikan opinnot tai mediayhtiöt antavat?

Suomessa tärkeimmät ohjenuorat ovat yhtäältä Suomen laki ja toisaalta media-alan itsensä sopimat pelisäännöt, jotka on koottu Journalistin ohjeiksi (http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistin-ohjeet/). Jos joku media on rikkonut Journalistin ohjeita, asiasta voi tehdä kantelun Julkisen sanan neuvostolle, joka kantelun käsiteltyään antaa siitä joko vapauttavan tai langettavan päätöksen. Lakia puolestaan tulkitaan oikeuslaitoksessa.