UHKA MEDIASTA palaa keväällä 2016!!!

UHKA MEDIASTA -esitys jäi ansaitulle joulutauolle ja palaa jälleen Siperian Nuorisoteatteriin uusin voimin keväällä 2016 lisäesitysten muodossa.


Yleisökommentteja esityksestä:


 - "Kiitoksia loistavasta ensi-illasta! Tarjositte upeaa heittäytymistä ja paljon ajateltavaa!"


- "Kiitos mahtavasta esityksestä! Tunneskaala kulki ensimmäisten sekuntien kylmistä väreistä kauhuun, pelkoon ja ahdistukseen nousten sieltä hyvän huumorin siivittämänä ylös. Huh! Ehdottomasti katsomisen arvoista!!"


- "Ihan todella suuret kiitokset hienosta esityksestä. Aihe ei voisi olla ajankohtaisempi. "

Ylen uutistoimittaja vastaa Siperian nuorten kysymyksiin

Mikä ajatus/idea/tavoite sai lähtemään alalle? Onko se muuttunut ammatin myötä?

- Innostus tarinoihin ja uteliaisuus uutta kohtaan sai hakeutumaan alalle. Ajatuksena oli, että toimittaja saa perehtyä kaikenlaisiin asioihin, eikä tarvitse keskittyä vain yhteen asiaan. Idea pätee yhä, mutta nykyisessä työssäni radion, television ja netin uutistoimittajana tarinat ovat jääneet vähemmälle. Idealismi on jäänyt vähän rutiinin varjoon.

Miten koet vai koetko omat mielipiteesi ristiriitaisiksi suhteessa lehden mielipiteisiin?

- Ylen mielipiteet ovat sellaisia arvoja kuin yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteenkuuluvuus jne. En koe siis ristiriitaa.

Vallitseeko kilpailevien lehtien toimittajien välillä jonkinlainen arvojärjestys? (Esim. Hesarin toimittajat isomman lehden takia ns. ylemmällä tasolla kuin esim. Keskisuomalaisen?)

- Kyllä. Ylen toimittajana minua kohdellaan täysin eri tavalla kuin ollessani paikallislehden toimittaja.

Koetko maailmantuskaa työsi takia, kun joudut aktiivisesti seuraamaan, mitä maailmalla tapahtuu?

- En. Kannattaa muistaa, että toimittaja kertoo asioista tavallisille ihmisille eli toimittajan ei itse tarvitse olla asiantuntija - on vain osattava etsiä ne asiantuntijat.

Miten tärkeimmät uutiset valitaan?

- Perinteiset uutiskriteerit (ajankohtaisuus, vaikuttavuus, läheisyys, yllättävyys jne) sanelevat pitkälti painotuksia. Suuntaus kuitenkin on, että kuvalliselle ja kokemukselliselle tarinalle annettaisiin enemmän painoa kuin kovalle uutiselle. TV-uutisissa tämä tarkoittaa, että kaupungin talousarvio voidaan kuitata lyhyellä sähkeellä ja grafiikalla, mutta veteraanien kuumailmapallolennosta tehdään kahden minuutin juttu.

Kuka päättää juttujen aiheet?

- Toimittajat ideoivat itse juttuja. Viime kädessä toteutuksesta ja julkaisusta päättää päivästä vastaava sisältöpäällikkö.

Miten paljon saat itse ideoida omia tekstejäsi ja valita aiheita?

- Niin paljon kuin sielu sietää. Rajoittavia tekijöitä on kuitenkin useita, merkittävimpänä aika ja muut vastuulla olevat työt (olisi superkiva lähteä metsään etsimään pesivää maakotkaa, mutta huomisaamuun ptiää saada kymmenkunta utuista, jotta aamun uutisten lukijalla on kerrottavaa).

Millainen asema luovuudella on työssäsi?

- Radion uutistoimittajan työ on pitkälti rutiininomaista pikku-uutisten tekemistä. TV- ja nettipuolella luovuudelle on enemmän tilaa. Toivoisin, että voisin olla työssäni luovempi.

Millainen ero on koulussa opitulla ja käytännön työllä?

- Yliopiston journalistikoulutus oli aikanani hyvin käytännönläheistä, joten ero ei ollut järin suuri. Koulussa oppii, miten asiat pitäisi tehdä. Työelämässä oppii, että miten asiat pystyy tekemään.

Kuinka paljon juttuja jää julkaisematta ja miksi?

- Erittäin vähän. Usein syynä on se, että juttu ns. happanee eli sitä ei jostain syystä saada mahtumaan lähetyksiin kun pitäisi, eikä sitä voida enää myöhemmin käyttää, koska se ei ole enää ajankohtainen.

Jääkö juttuja koskaan julkaisematta oikeussyistä?

- Omalle kohdalle ei ole sattunut.

Mihin lähteisiin luotetaan?

- Viranomaiset (muun muassa poliisi ja pelastuslaitos), tutkijat, virkamiehet, lääkärit jne.

Onko toimittajan työ ympärivuorokautista?

- Ei ainakaan rivitoimittajan. Esimiehet voivat toki soittaa ja pyytää töihin, mutta vapaapäivältä ei ole pakko lähteä (usein on kyllä kiva lähteä)

Miten uutiset tulevat alun alkaen selville?

- Iso osa tulee sähköpostilla toimitukseen tiedotteina (esimerkiksi poliisiuutiset). Vinkkejä tulee jonkin verran, mutta isompi merkitys on toimittajan työllä eli seurannalla (oikeudenkäynnit, kuntien päätöksenteko) ja tiettyjen toistuvien uutisaiheiden tsekkaamisella (miten viljasato onnistui tänä vuonna, onko ammattikoulun suosio pysynyt samana, kuinka moni ostaa joulukinkun).

Paljonko sosiaalista mediaa käytetään tiedon etsimiseen?

- Määrää on vaikea sanoa, mutta kasvanut se on. Moni julkinen taho on aktiivinen myös somessa, joten sieltä saa usein tiedon ensimmäisenä (esim. Maahanmuuttovirasto Twitterissä).

Mitä tarkoittaa klikkausotsikointi? Miten se toimii?

- Klikkausotsikko pakottaa lukijan avaamaan jutun: "Tämä on Pikku Kakkosessa kaikkein tärkeintä" (Keskisuomalainen 5.12.2015). Klikkiotsikot ärsyttävät, mutta valitettavan usein myös toimivat eli otsikko herättää kiinnostuksen ja asia on tarkastettava jutusta.

Mitä mieltä olet klikkijournalismista?

- Ärsyttää. Aina.

Mitä mieltä olet median luomista uhkakuvista?

- Uskon, että media toimii kuten ihmiset yleensä: media voi maalata uhkia, joita ei ole ja sulkea silmänsä uhkilta, jotka ovat. Järin tietoiseen uhkakuvien luomiseen en usko - paitsi ehkä sitäkin voi joskus olla. Esimerkkinä tulee mieleen "kansan kriisitietoisuuden herättäminen", josta on puhuttu Suomen taloustilanteen yhteydessä. Usein uhkakuvat syntyvät tilanteissa, jossa media rummuttaa voimalla yhtä asiaa (esim. terrorismi) ja mittasuhteiden asettaminen unohtuu.

Onko eri medioilla mielestäsi jonkinlaisia poliittisia linjoja, joilla ne valitsevat uutisoitavat asiat ja uutisten sävyn?

- On. Osa on lausuttu ääneen (Helsingin Sanomat on ilmoittanut tukevansa Suomen Nato-jäsenyyttä), osa vaiettuja. Sanomalehdissä esimerkiksi korostetaan usein printtilehden merkittävyyttä (yleisö pitää eniten lehteen painetuista mainoksista jne) ja vaietaan levikkien laskusta ja alan näkymistä.

Millaiset eettiset ohjeistukset median vastuullisuudesta journalistiikan opinnot tai mediayhtiöt antavat?

- Ylellä on käytössä OTS eli ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettiset ohjeet. Ohjeisto on johdettu journalistin ohjeista ja yhdessä ne antavat varsin tarkat ohjeet siitä, miten voimme toimia.

Millaisia eettisiä valintoja ja pohdintoja toimittajana käyt läpi itsesi kanssa?

- Lähes poikkeuksetta kyse on oikeusuutisoinnista: mainitaanko tkeijän nimi, kerrotaanko etninen tausta, paljastuuko uhri, jos paljastan tekijästä tietoja jne.

Millaisena koet median vallan ja vastuun?

- Perinteisen median valta on jossain määrin murentunut samalla, kun sosiaalisen median valta on kasvanut. Somesta puhutaan viidentenä valtiomahtina (vrt perinteinen media = neljäs valtiomahti). Perinteinen media ei enää sääntele kuka tai ketkä saavat äänensä kuuluviin tai ketkä pääsevät tiedon lähteille. Toisaalta median vastuu oikean tiedon välittämisestä on kasvanut, kun huhupuheiden määrä on kasvanut. Perinteisen median pitää myös olla tarkkana tahojen (lue: Mitä Vittua) kanssa, jotka yrittävät ratsastaa sen luotettavuudella.

Ryhmähenkeä Uhkassa

Edellisessä postauksessa työryhmäläiset tunnelmoivat materiaalin tuottamista, nyt keskiössä on vuorostaan ryhmän ja yhdessä tekemisen merkitys. Tällaisia ajatuksia yhteisöllisyys herätti:

"Kun lähdin tähän proggikseen mukaan, en tuntenut juuri ketään, ja nyt tässä vaiheessa tuntuu hassulta, koska niin monesta ryhmäläisestä on tullut uusia mukavia tuttavuuksia, joiden kanssa haluaisin muutenkin viettää aikaa. Se on aika jees."

"Ryhmän muodostuminen projektiin ei ehkä ollut kaikista otollisin ryhmähengen tai tutustumisen kannalta. Aluksi ryhmässä oli paljon porukkaa, joka jätti jossain kohtaa homman kesken eikä ilmestynyt harjoituksiin enää. Välillä mukaan taas tuli uutta jengiä, joka katosi yhtä pian kuin oli ilmestynytkin. Jossain vaiheessa osa uudesta porukasta tuli jäädäkseen. Muotoutui lopullinen ryhmä.

Kun lopullinen ryhmä oli kasassa, oli prosessi siinä vaiheessa, ettei tutustumiseen ollut paljon aikaa. Jotenkin siinäkin kuitenkin onnistuttiin ja ainakin omasta mielestäni ryhmähenki on yllättävän hyvä. Toki paremminkin voisi tässä vaiheessa toisensa tuntea, mutta kyllähän tässä vielä ehtii ja ryhmä muovautuu koko ajan tiiviimmäksi ensembleksi."

"Harjoitukset ovat olleet pitkiä, mutta mukavia ja ilmapiiri on mainio sekä huumorintajua riittää. Siinä vaiheessa, kun alettiin harjoittelemaan esitystä, inoto esiintymiseen nousi äärimmilleen. Yleisölle on mukava esiintyä.

Ryhmäprosessi on toiminut varsin tyydyttävästi ja ollaan monesti oltu yhteisymmärryksessä. Yhteistiimi siis toimii. On ilo olla tässä projektissa mukana. Kaikille on riittänyt oma osuutensa projektin eteen."


"Yhdessä tekeminen vaatii ryhmähenkeä. Tässä tapauksessa meillä ei kuitenkaan ollut juuri aikaa ryhmäytymiseen, vaan oli heti lähdettävä suoraan tekemään. En kuitenkaan missään tilanteessa kokenut sitä ahdistavana."

"Uhka-treeneihin on aina ollut helppo tulla ja ryhmässä vallitsee mielestäni kannustava ja kaikki huomioonottava ilmapiiri. Ryhmäytyminen on kuitenkin ollut haastavaa, sillä porukkaan on tullut lisää väkeä pitkin matkaa samalla, kun joitain on jäänyt pois. Nyt olemme joka tapauksessa menossa joukkona kohti yhteistä tavoitetta ja yhteistyö toimii. Olen löytänyt ryhmästä ihmisiä, joiden kanssa haluan ilman muuta tehdä töitä jatkossakin!"

"Sulautumiseni ryhmään kävi yllättävän kivuttomasti, vaikka tulin vasta silloin, kun teksti oli jo mustaa valkoisella. Pääsin heti käsiksi ryhmän henkeen ja heittäytyminen oli helppoa. Teksti ja näytelmä itsessään tuntui aluksi absurdilta, mutta kerta kerralta se aukeni enemmän. Tämä on ensimmäinen projektini Veturitalleilla ja ryhmä tuntuu sopivan tilaan todella hyvin. Ryhmän koosta huolimatta se on jo hyvin tiivis ja viihtyisä."

Kuva:Laura Häkkinen

"Olen huomannut, että parhaat ja samanhenkisimmät ihmiset löytää teatterista. Teatteri on taidemuoto, joka vaatii tekijöiltään täydellistä avoimmuutta, ehkä juuri siksi sen parissa on niin helppo tutustua uusiin ihmisiin. 

Minusta on ollut ihanaa saada Uhkan kautta uusia ystäviä, tästä porukasta on muodostunut minulle todella tärkeä. Ajoittain koin ongelmaksi sen, että uusia tyyppejä tuli ja meni myöhäisessäkin vaiheessa. Kaikesta huolimatta meistä on kasvanut tiivis ja hyvähenkinen porukka. Olen todella kiitollinen tästä projektista."

"Tästä pienestä porukasta on tullut todella tiivis lyhyessä ajassa. Heidän kanssa on ollut todella mukava tehdä teatteria. Tänäänkin viimeksi mietin, että miten näin eri tilanteista ja elämänpiireistä tulevat ihmiset ovat muodostaneet toimivan ryhmän. Yhteinen päämäärä vaikuttaa kyllä aika paljon asiaan. Ketään ei tarvitse pelätä ja heistä on tullut minulle hyviä kavereita. Se on vapauttavaa tutustua uusiin ihmisiin. Onneksi tällainen proggis tuli ja tehtiin. Jee!"

"Teatteri on tosi yhteisöllinen harrastus. Sitä on omasta edistymisestään vastuussa koko prosessille ja koko ryhmälle ja saa ryhmältä myös tukea."

"Ryhmä on kasautunut pikkuhiljaa, kun porukkaa on ripottain tippunut mukaan. Kivaa on ollu."

"Tässä pisteessä, kun nyt on enää hetki ensi-iltaan, minusta tuntuu, että meistä on tullut ryhmä. Ryhmäytyminen ei ole ollut mikään helppo prosessi, sillä porukkaa on valunut mukaan ripotellen prosessin eri vaiheissa. Tämä on mielestäni hidastanut ryhmäytymisprosessissa. Olen kokenut tämän raskaaksi. Ryhmäytyminen on ikään kuin pitänyt tehdä useaan kertaan. Mutta nyt fiilis on hyvä ja porukka on täynnä aivan mahtavia tyyppejä!"

Työryhmäläisten ajatuksia esityksen valmistamisprosessista

Prosessin aikana työryhmäläiset tuottivat läjäpäin ajatuksenvirtatekstejä erilaisista aiheista sekä kävivät lukuisia keskusteluita median luomista uhkakuvista ja sen erilaisista tavoista vaikuttaa kuluttajaansa. Lisäksi luomisprosessin aikana improiltiin tuotettujen tekstien pohjalta mitä kummallisimpia kohtauksia, joista alkoi vähitellen ohjaajan luotsaamana syntyä oikeita kohtauksia ja lopulta kokonaisuus, jota nyt harjoitellaan esitettäväksi.

Nyt prosessin loppuvaiheella uhkalaiset kertovat kokemuksistaan esityksen valmistamisesta ja siihen liittyneestä materiaalin tuottamisesta.

"Esityksen luomisprosessi oli inspiroivaa ja uutta. Ajatuksenvirtatekstien kirjoittaminen oli todella luontevaa ja mukavaa. En ollut aiemmin tehnyt teatteri tällä tavalla, mutta olen ollut alusta asti todella innoissani. 

On ollut ihanaa päästä luomaan esitystä monipuolisesti, se on tehnyt tästä proggiksesta entistä tärkeämmän ja henkilökohtaisemman. Olen ylpeä teksteistäni, jotka ovat päätyneet lopulliseen esitykseen. Vaikka ne ovat syntyneet ajatuksen virtana ja ovat melko hiomattomia, ne toimivat hyvin. Tämä proggis on antanut valtavasti intoa, inspiraatiota ja itseluottamusta niin teatterin kuin kirjoittamisenkin saralla. Haluan ehdottomasti päästä tekemään teatteria lisää tällä tavalla."


"Harjoitusprosessi oli hyvin erilainen ja siinä mielessä mielenkiintoinen. Oli toisaalta valtavan pelottavaa lähteä rakentamaan esitystä tyhjästä. Lähteä mukaan projektiin, josta voi periaattessa tulla ihan mitä vaan. 
Se oli kuitenkin hyvin jännittävää ja antoisaa. Sai nähdä kuinka pikkuhiljaa kirjavasta materiaalista, johon sisältyi improja asteroidin törmäyksestä aina torakoiden hukkumiseen asti sekä läjästä ajatuksenvirtatekstejä, alkoi pikkuhiljaa syntyä näytelmä. Siis ihan oikea ja aito esitys ja kokonaisuus."
Hilda

"Yhdessä kirjoittaminen on ollut todella hieno kokemus. Se oli kivaa, kun sai heitellä ideoita yhdessä ja tehtiin niistä sketsejä. Se oli aika vapauttavaa. Samoin kirjoittaminen oli hyvä menetelmä. Aluksi ei oikein hahmottunut, että minne suuntaan oltiin menossa, mutta se sitten helpotti kun sai kässärin eka kertaa eteensä. Tuntui, että mitään ei oltu varsinaisesti tehty,  mutta sitten yhtäkkiä oli matskua niin paljon kasassa, että niistä sai näytelmän.

Minusta on aina parempi, kun saa itse vaikuttaa näytelmään ja kaikkeen muuhun, mitä siihen liittyy. Hulluimpiakin ideoita kuunnellaan. Toisaalta ei sitten ollut sitä aikaa, kun jo huomasi, että ensi-ilta on jo ovella. Tuntuu, että on vasta pääsemässä tähän juttuun sisälle. Eli siis itse tekeminen on tosi vapauttavaa, mutta se tuo myös paljon vastuuta ja vaatii itseltä suuremman panostuksen."

"Uhka -prosessin alkupuolella pohdimme mediaa, uhkia, median viestittämiä uhkia ja millä tavalla medisassa puhutaan mistäkin. Tuotimme paljon tekstiä tajunnanvirtamaisesti ja teimme erilaisia harjoituksia, joista myös koostimme materiaalia itse näytelmään. Prosessi on ollut hyvin erilainen kuin aiemmissa projekteissa, joissa olen ollut mukana.

On ihan erilaista olla mukana alusta asti luomassa tekstiä ja ideoita kuin lähteä työstämään valmista käsikirjoitusta. Se on luovempaa ja arvaamattomampaa, myös tavallaan haastavampaa, koske liikeelle lähdetään niin pienestä. Kasvuprosessia on kyllä söpöä seurata."


"Tämän produktion työtapa on ollut minulle uusi ja mielenkiintoinen. Ryhmän kanssa median uhkakuvien tarkastelu ja tutkiminen on ollut antoisaa. Olemme käsitelleet teemaa vakavasti, mutta leikkisästikin ja yhdessä tehtyjen demoesitysten pohjalta on herännyt aina uusia ideoita ja keskustelunaiheita. 

Kirjoitustehtävät ovat syventäneet teemaa ja tuoneet esille erilaisia näkökulmia. Työskentelyssä on nivoutunut yhteen kirjoittaminen, keskusteleminen ja draamalliset työtavat. Samalla meistä on muodostunut ryhmä.

Lopullinen teksti yllätti. Olemme tuottaneet paljon erilaista materiaalia, mutta käsikirjoituksen eteen saadessani se näyttäytyi minulle vieraana. Siinä oli toki paljon meidän ryhmässä tuottamaamme materiaalia, mutta ohjaaja oli tuonut tekstiin oman näkökulmansa ja koonnut sinänsä irralliset palaset yhteen."

"Luominen on aina raskas prosessi. Siitä ei vain pääse yli eikä ympäri. Toisinaan parhaat ideat vain nousivat esille jostakin. Toisinaan taas piti oikein miettiä asiaa tarkemmin. Vaikka en olekaan luonnostaan kirjoittaja, niin olen ylpeä siitä, että lopullisessakin käsikirjoituksessa on muutama minun kynästäni lähtenyt monologinpätkä. Itse asiassa vaikein osio oppia oli se, jonka olin itse kirjoittanut."


"Kun olimme alussa käsikirjoituksen kehityksessä, tutkimme ajankohtaisia median otsikoita ja improvisoimme käsikirjoitukseen materiaalia. Viikkojen kuluessa käsikirjoitus kehittyi lujaa tahtia ja lopulta saimme lopullisen materiaalin. Pieniä yksityiskohtia korjattiin ja muutettiin sopivampaan suuntaan ja pari kohtaa ollaan leikattu pois."



"Olin toisen teatteriproggiksen takia hyvin vähän mukana prosessin alkuvaiheessa. Kuitenkin ne kerrat, kun pystyin olemaan mukana olivat mielenkiintoisia, sillä keskustelua syntyi helposti ja paljon. Devising-metodi oli minulle ennen Uhkaa melko vieras ja halusin lähteä mukaan päästäkseni tutustumaan tällaiseen tapaan valmistaa esitys. Siksi olikin kurjaa, etten pystyt aikataulullisista syistä olemaan juurikaan mukana prosessin tärkeimpänä kokemassani vaiheessa, materiaalin tuottamisessa. 

Tästä syystä koko teksti tuntui minulle aluksi vieraalta ja mietin jopa lähteväni pois koko jutusta, sillä en oikein harjoituksiin palattuani löytänyt itselleni sopivaa lähestymiskulmaa valmiiseen tekstiin. Päätin kuitenkin jäädä työryhmään, sillä ryhmästä on tullut minulle tärkeä ja aihe on mielenkiintoinen. Haluaisin ehdottomasti jatkossakin olla mukana vastaavalla tavalla toteutettavissa produktioissa, joskaan en lähtisi enää mukaan, jos en olisi varma pystyväni sitoutumaan työskentelyyn prosessin koko ajalle."
Petra

"Esitykseen tekstejä on kirjoitettu pitkin syksyä. Saimme ohjaajalta aiheen, josta kirjoitimme ajatuksen virtaa aina tietyn aikaa. Pidin kirjoitustehtävistä kovasti ja oli hauska tunnistaa omia tekstejä käsikirjoituksesta. Tässä esityksessä näkyy aidosti jokaisen kädenjälki. Tekstit ovat itse tuottamiamme ja siksi aika henkilökohtaisiakin.

Ehkä juuri se, että on itse ollut mukana tuottamassa materiaalia, on saanut projektin tuntumaan tärkeältä, henkilökohtaiselta ja rakkaalta. Tähän omaan yhteiseen tuotokseemme suhtaudutaan suurella intohimolla ja tarmolla."

Videoita on ollut myös hauska tehdä. Niissä olemme toteuttaneet vielä enemmän itseämme ja omia ideoitamme, vaikka koko projekti onkin ollut osallistava. Paikalla ei yleensä ole ollut ohjaajaa, on vain ryhmä nuoria, jotka ideoivat hulluja, heittelevät ajatuksia ja tarttuvat tuumasta toimeen. Huonoja ideoita ei ole ja kaikkea kokeillaan! Usein tyhmimmistä pelleilyistäkin syntyy jotain hienoa ja käyttökelpoista."

"Välillä mietin pystynkö allekirjoittamaan kaiken mitä toteutamme ja esitämme. Annammeko liikaa painoarvoa sille, että medialla on paljon valtaa? Leimaammeko median suoraan vain pahaksi ottamatta itse vastuuta? Entä jos me olemmekin vain marginaali, joka leimaa myyttisen median vastuuttomaksi, vaikka keskiverto uutislähetys saattaa juuri ollakin kollektiivinen peili meidän sisäisestä sotatilasta ja satunnaisista, pinnallisista loppukevennyksustä? Jos ajattelemme näin, täytyisi meidän myös ymmärtää, että meillä on myös vastuu siitä, mitä lavalla sanomme.

Olemmeko kaikki tätä mieltä? Itse uskon, että jokaisella on vastuu omasta reaktiostaan ulkopuolelta tuleviin kuviin ja ääniin. Paradoksaalisesti tähän uskoen onkin siis ihan sama, mitä lavalla teemme. Vastuu on kuulijalla, kokijalla. Luota urpo prosessiin."
Matias

"Projektin alussa tutkimme median erilaisia ilmiöitä ja puhuimme niistä välittyvistä uhkista. Improsimme sitten näiden ideoiden pohjalta erilaisin tavoin, liikepainotteisesti ja ihan tavallisesti kohtauksia rakentaen.

Itse pidän tällaisesta työskentelystä ja olenkin jo usein näitä tapoja käyttänyt. On mukava tietää, että omilla ideoilla on väliä, ovat ne sitten millaisia tahansa. Ajatuksenvirtatekstit olivat uusi juttu, enkä arvannut, että moni teksteistä tulisi käyttöön näinkin suoraan. Lopulta ajatukseen kuitenkin tottui. Ja vaikka lopullinen teksti ehkä alussa tuntui vähän irralliselta, tuli siitä lopulta yllättävän yhtenäinen, ottaen huomioon, että lähtökohtana olleet materiaalit, kirjoitetut tekstit ja improvisoidut kohtaukset eivät välttämättä liittyneet alunperin toisiinsa muuten kuin media-teeman kautta. Pienen pohdinnan jälkeen kaikki kuitenkin loksahtaa kohdalleen ja kokonaisuudesta tulee looginen."

"Proggiksen alku oli hämmentävä, ei oikein tuntunut siltä, että edes tehtiin jonkinlaista käsikirjoitusta. Harkkoihin osallistuminen ja siellä tekeminen tuntui enemmänkin jonkilaiselta terapiakerholta. Ei tosin sille, että se olisi haitannut. Silti jossain vaiheessa alkoi mieltä painaa valmistumaton käsikirjoitus, ja kun se lopulta olikin valmis, olin kovin hämmentynyt. Ai, me otiinkin koko ajan tehty sitä käsikirjoitusta, vaikka se oli lähinnä tuntunut leikkimiseltä."