Siperian nuorisoteatterille vastaa julkaisutoimittaja Juha Mäkinen,
Ulkopoliittinen instituutti.
Mikä ajatus/idea/tavoite sai lähtemään alalle? Onko se
muuttunut ammatin myötä?
Ajattelin jo yläasteikäisenä ryhtyväni toimittajaksi.
Kirjoittaminen on kiinnostanut lapsesta asti, ja äidinkieli oli koulussa
vahvimpia aineitani. Nuorena taisin vähän elätellä romanttisia mielikuvia
sankaritoimittajuudesta: olisin urhea sotakirjeenvaihtaja, joka raportoisi
joltain kaukaiselta rintamalta sissijoukon keskuudesta. Todellisuus on osaltani
osoittautunut hyvin toisenlaiseksi, mutta pohjalla vaikuttaa edelleen sama
mieltymys maailman jäsentämiseen sanojen avulla.
Vallitseeko kilpailevien lehtien toimittajien välillä
jonkinlainen arvojärjestys? (Esim. Hesarin toimittajat isomman lehden takia ns.
ylemmällä tasolla kuin esim. Keskisuomalaisen?)
Kyllä tällaista hierarkiaa jossain määrin on, isojen ja
pienten medioiden sekä toisaalta nimekkäiden ns. bränditoimittajien ja muiden
välillä. Toisaalta 2010-lukua leimaa vahvasti mediayhtiöiden taloudellinen
ahdinko ja jatkuvat supistukset. Hesari saattaa olla kukkona tunkiolla, mutta
koko tunkio supistuu.
Millainen asema luovuudella on työssäsi?
Toisinaan pieni, mutta parhaimmilaan hyvinkin suuri, ja
jälkimmäisessä tapauksessa myös nautin työstäni eniten. En ole tehnyt urallani
yhtään skuuppia (eli suurta, merkittävää uutista). Sen sijaan tunnen kyllä
tiettyä ylpeyttä joistakin tekemistäni jutuista, joissa olen keksinyt jonkin
erikoisen aiheen tai näkökulman. Journalismiahan voi tehdä periaatteessa mistä
tahansa – vaikkapa siitä, että kävelee kesän sateisimpana päivänä 42 kilometriä
hiljaista rautatietä pitkin.
Millainen ero on koulussa opitulla ja käytännön työllä?
Nykyään useimmilla toimittajilla on yliopistotutkinto – jollei
valmista, niin ainakin kesken jäänyt, kuten itselläni. Yliopisto-opiskelun
tärkein anti oli ehkä tietty analyyttisyys ja kyky tarkastella asioita monesta
näkökulmasta, osana laajempia kokonaisuuksia. Professorini puhui
”maisterinviisaudesta”, ja luulen hänen tarkoittaneen suunnilleen tätä. Mutta
ei journalistiikan yliopisto-opetus ainakaan tuolloin vuosituhannen vaihteessa
kovin käytännönläheistä ollut.
Onko toimittajan työ ympärivuorokautista?
Jossain mielessä on: mistään luovasta työstä, johon sisältyy
ideointia, ei kukaan varmaan pysty sataprosenttisesti irrottautumaan, vaan
juttuideoita saattaa etsiä ja löytää vapaa-ajallakin. Tässä on toki huomattavia
aste-eroja: jotkut toimittajat tsekkaavat varmaan lähes koko hereilläoloaikansa
uusimmat uutiset ja tietenkin myös niitä kommentoivan some-keskustelun. Itse en
ole koskaan ollut luonteeltani uutistoimittaja, tapahtumiin nopeasti reagoiva
ihminen, vaan teen mieluummin ns. hidasta journalismia, jossa selvitellään
asioiden taustoja ja pyritään tarkastelemaan laajempia kehityskulkuja.
Eipä silti, hidas journalismikin voi olla
ympärivuorokautista. Tekee mieleni nostaa esiin Paul Salopek, jolla on
käynnissä seitsemän vuoden mittainen reportaasiprojekti Out of Eden Walk, jossa
hän kävelee ”ihmiskunnan historian” Afrikasta Aasian ja Amerikkojen halki
Tulimaahan. Tällaistakin journalismi voi olla – tosin ei kaikki journalismi.
(http://www.outofedenwalk.com/)
Mitä mieltä olet median luomista uhkakuvista?
Tähän kysymykseen on vaikea vastata kovin tyhjentävästi. On
totta, että jotkin mediat – tyypillisesti iltapäivälehdet ja ns. keltainen
lehdistö – korostavat uhkakuvia tavalla, joka voi saada jotkut ihmiset pitämään
näitä uhkia suurempina kuin ne ovatkaan. Ns. laatumedia pyrkii tarkastelemaan
asioita kiihkottomasti ja analyyttisesti. Kaikkeen lukemaansa ja näkemäänsä
kannattaa suhtautua kriittisesti, ja erityisen tärkeää on tiedostaa erilaisten
välineiden luotettavuuden ero.
Onko eri medioilla mielestäsi jonkinlaisia poliittisia
linjoja, joilla ne valitsevat uutisoitavat asiat ja uutisten sävyn?
Kyllä on, vaikka Suomessa enää hyvin harva media on suoraan
johonkin poliittiseen puolueeseen sitoutunut. Mutta esimerkiksi talouslehdet
pitävät tyypillisesti esillä yritysten näkökulmaa, Maaseudun tulevaisuus
nimensä mukaisesti maaseudun (etenkin maatalousyrittäjien) näkökulmaa, ja
vaikkapa Suomen Luonto -aikakauslehti edustaa puolestaan luonnonsuojelun
näkökulmaa. Suurimmat mediat pyrkivät tuomaan esiin eri näkökulmia
tasapuolisesti.
Millaiset eettiset ohjeistukset median vastuullisuudesta
journalistiikan opinnot tai mediayhtiöt antavat?
Suomessa tärkeimmät ohjenuorat ovat yhtäältä Suomen laki ja
toisaalta media-alan itsensä sopimat pelisäännöt, jotka on koottu Journalistin
ohjeiksi (
http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistin-ohjeet/).
Jos joku media on rikkonut Journalistin ohjeita, asiasta voi tehdä kantelun
Julkisen sanan neuvostolle, joka kantelun käsiteltyään antaa siitä joko
vapauttavan tai langettavan päätöksen. Lakia puolestaan tulkitaan
oikeuslaitoksessa.