maanantai 30. marraskuuta 2015

Esittelyssä UHKA MEDIASTA -produktion ohjaaja Laura Häkkinen


 

Esittelyssä:  UHKA MEDIASTA- produktion ohjaaja Laura Häkkinen.

 

Siperian nuorisoteatterin ohjaajana UHKA MEDIASTA- produktiossa Kulttuuriklubi Väristyksellä toimii 37-vuotias teatteri-ilmaisun ohjaaja, FM, Jyväskylän Nykyteatteriyhdistyksen puheenjohtaja, sekä teatterin ja draaman tutkimuksen maisteriopiskelija Laura Häkkinen.

 

   Häkkinen on työskennellyt mm. Turun kaupunginteatterissa näyttelijänä, sekä ohjannut ja käsikirjoittanut osion Turun kaupunginteatterin ja TEHDAS Teatterin esitysproduktioon; AUKILE 2004. Hän on toiminut ohjaajana, käsikirjoittajana,

koreografina ja näyttelijänä mm. turkulaisessa ammattiteatterissa TEHDAS Teatterissa.

 

    Jyväskylän seudulla Häkkinen on opettanut teatteria ja näyttelemistä kaiken ikäisille mm. Jyväskylän Kulttuuriaitalla,  Irrottamo-ryhmässä, Jyväskylän Nykyteatteriyhdistyksellä ja Jyväskylän Yliopiston kulttuuritoimikunnalla. Lisäksi hän on toiminut vierailevana opettajana mm. Teatterikorkeakoulussa.

 

    Häkkisen suurimpia ohjaus- ja käsikirjoitustöitä ovat olleet Vampyyrien Perässä...?! (2006, TEHDAS Teatteri/Hirvifarmarit), osio ja videoprojisointien ohjaus esityksestä AUKILE 2004 (Turun Kaupunginteatteri/TEHDAS Teatteri), Sotilaspastori (2004, Iholla ry/TEHDAS Teatteri), sekä Riihipiru (2003, Turun Taideakatemia).

 

    Häkkisen ohjaus ja käsikirjoitus, Sotilaspastori kertoi tositarinan nuoren natsisotilaan viimeisestä yöstä Stalingradissa. Esitys voitti Pieksämäen monologimaratonin vuonna 2005. Raati kuvasi sitä teatteriteoksi, joka tulisi esittää kaikilla Suomen yläasteilla.

 

   Näyttämöltä Häkkisen voi tänä syksynä bongata pääroolista Aino Martiskaisen Kansannäyttämölle kirjoittamasta ja ohjaamasta kantaesityksestä, Narttujuttu, ensi-ilta 30.10.2015.

 

Harrastukset: Kendomiekkailu, lenkkeily, tanssiminen, lukeminen.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

TV uhkaa

Mediapelkoa pimeässä

Tällä kertaa videoryhmä ei seikkaillut kellarissa, vaan Veturitallien synkissä yläkerran käytävissä. Videomateriaalin sivutuotteena syntyi jälleen myös valokuvataidetta :D









Kaikki kuvat: Petra Luukkainen


torstai 26. marraskuuta 2015

Ensimmäinen uhkavideo!

Median uhka ajoi työryhmän kellariin tärisemään. Tässä pientä maistiaista produktion videomateriaaleista.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Media uhkaa nyt myös Instagramissa!

UHKA MEDIASTA sai tänään myös oman Instagram tilin, löydät meidät nimimerkillä @uhkamediasta.
Seuratkaa, niin saatte nähdä materiaalia kulissien takaa. Ensi-iltaan on enää reilu kaksi viikkoa!

tiistai 24. marraskuuta 2015


Siperian nuorisoteatterille vastaa julkaisutoimittaja Juha Mäkinen, Ulkopoliittinen instituutti.

 

 Mikä ajatus/idea/tavoite sai lähtemään alalle? Onko se muuttunut ammatin myötä?


Ajattelin jo yläasteikäisenä ryhtyväni toimittajaksi. Kirjoittaminen on kiinnostanut lapsesta asti, ja äidinkieli oli koulussa vahvimpia aineitani. Nuorena taisin vähän elätellä romanttisia mielikuvia sankaritoimittajuudesta: olisin urhea sotakirjeenvaihtaja, joka raportoisi joltain kaukaiselta rintamalta sissijoukon keskuudesta. Todellisuus on osaltani osoittautunut hyvin toisenlaiseksi, mutta pohjalla vaikuttaa edelleen sama mieltymys maailman jäsentämiseen sanojen avulla.

 

 Vallitseeko kilpailevien lehtien toimittajien välillä jonkinlainen arvojärjestys? (Esim. Hesarin toimittajat isomman lehden takia ns. ylemmällä tasolla kuin esim. Keskisuomalaisen?)


Kyllä tällaista hierarkiaa jossain määrin on, isojen ja pienten medioiden sekä toisaalta nimekkäiden ns. bränditoimittajien ja muiden välillä. Toisaalta 2010-lukua leimaa vahvasti mediayhtiöiden taloudellinen ahdinko ja jatkuvat supistukset. Hesari saattaa olla kukkona tunkiolla, mutta koko tunkio supistuu.


Millainen asema luovuudella on työssäsi?


Toisinaan pieni, mutta parhaimmilaan hyvinkin suuri, ja jälkimmäisessä tapauksessa myös nautin työstäni eniten. En ole tehnyt urallani yhtään skuuppia (eli suurta, merkittävää uutista). Sen sijaan tunnen kyllä tiettyä ylpeyttä joistakin tekemistäni jutuista, joissa olen keksinyt jonkin erikoisen aiheen tai näkökulman. Journalismiahan voi tehdä periaatteessa mistä tahansa – vaikkapa siitä, että kävelee kesän sateisimpana päivänä 42 kilometriä hiljaista rautatietä pitkin.

 

Millainen ero on koulussa opitulla ja käytännön työllä?


Nykyään useimmilla toimittajilla on yliopistotutkinto – jollei valmista, niin ainakin kesken jäänyt, kuten itselläni. Yliopisto-opiskelun tärkein anti oli ehkä tietty analyyttisyys ja kyky tarkastella asioita monesta näkökulmasta, osana laajempia kokonaisuuksia. Professorini puhui ”maisterinviisaudesta”, ja luulen hänen tarkoittaneen suunnilleen tätä. Mutta ei journalistiikan yliopisto-opetus ainakaan tuolloin vuosituhannen vaihteessa kovin käytännönläheistä ollut.

 

Onko toimittajan työ ympärivuorokautista?

Jossain mielessä on: mistään luovasta työstä, johon sisältyy ideointia, ei kukaan varmaan pysty sataprosenttisesti irrottautumaan, vaan juttuideoita saattaa etsiä ja löytää vapaa-ajallakin. Tässä on toki huomattavia aste-eroja: jotkut toimittajat tsekkaavat varmaan lähes koko hereilläoloaikansa uusimmat uutiset ja tietenkin myös niitä kommentoivan some-keskustelun. Itse en ole koskaan ollut luonteeltani uutistoimittaja, tapahtumiin nopeasti reagoiva ihminen, vaan teen mieluummin ns. hidasta journalismia, jossa selvitellään asioiden taustoja ja pyritään tarkastelemaan laajempia kehityskulkuja.

 

Eipä silti, hidas journalismikin voi olla ympärivuorokautista. Tekee mieleni nostaa esiin Paul Salopek, jolla on käynnissä seitsemän vuoden mittainen reportaasiprojekti Out of Eden Walk, jossa hän kävelee ”ihmiskunnan historian” Afrikasta Aasian ja Amerikkojen halki Tulimaahan. Tällaistakin journalismi voi olla – tosin ei kaikki journalismi. (http://www.outofedenwalk.com/)

 


Mitä mieltä olet median luomista uhkakuvista?
Tähän kysymykseen on vaikea vastata kovin tyhjentävästi. On totta, että jotkin mediat – tyypillisesti iltapäivälehdet ja ns. keltainen lehdistö – korostavat uhkakuvia tavalla, joka voi saada jotkut ihmiset pitämään näitä uhkia suurempina kuin ne ovatkaan. Ns. laatumedia pyrkii tarkastelemaan asioita kiihkottomasti ja analyyttisesti. Kaikkeen lukemaansa ja näkemäänsä kannattaa suhtautua kriittisesti, ja erityisen tärkeää on tiedostaa erilaisten välineiden luotettavuuden ero.

 

 Onko eri medioilla mielestäsi jonkinlaisia poliittisia linjoja, joilla ne valitsevat uutisoitavat asiat ja uutisten sävyn?


Kyllä on, vaikka Suomessa enää hyvin harva media on suoraan johonkin poliittiseen puolueeseen sitoutunut. Mutta esimerkiksi talouslehdet pitävät tyypillisesti esillä yritysten näkökulmaa, Maaseudun tulevaisuus nimensä mukaisesti maaseudun (etenkin maatalousyrittäjien) näkökulmaa, ja vaikkapa Suomen Luonto -aikakauslehti edustaa puolestaan luonnonsuojelun näkökulmaa. Suurimmat mediat pyrkivät tuomaan esiin eri näkökulmia tasapuolisesti.

 
Millaiset eettiset ohjeistukset median vastuullisuudesta journalistiikan opinnot tai mediayhtiöt antavat?

Suomessa tärkeimmät ohjenuorat ovat yhtäältä Suomen laki ja toisaalta media-alan itsensä sopimat pelisäännöt, jotka on koottu Journalistin ohjeiksi (http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistin-ohjeet/). Jos joku media on rikkonut Journalistin ohjeita, asiasta voi tehdä kantelun Julkisen sanan neuvostolle, joka kantelun käsiteltyään antaa siitä joko vapauttavan tai langettavan päätöksen. Lakia puolestaan tulkitaan oikeuslaitoksessa.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Treenitunnelmia

Esitys alkaa vähitellen löytää muotoaan ja kuvamateriaaliakin on jo syntynyt. Osaa otoksista tullaan käyttämään itse esityksessäkin, mutta treeneissä on räpsitty kuvia siksikin, että olemme halunneet dokumentoida prosessia.

Kriittiset nuoret kokoontuvat...

Hirviötoimitus käyttää draaman menetelmiä käsitellessään median uhkakuvia. 

Hirviötoimituksen hai nauttii kynien pureskelusta. Raptorin liikkeet ovat sen sijaan
niin vilkkaita, etteivät ne aina ehdi tallentua kameralle.

Työryhmä innostui esityksessä käytettävien videoiden kuvauksissa kauhuteemasta
ja ripustautui pyykkinaruille.
Kuva: Petra Luukkainen
 
Hysteriahengitystä on luonnollisesti harjoiteltava, sillä muuten näyttelijät eivät
osaa esityksessä arvioida, milloin riski pyörtymiselle alkaa olla liian suuri :D


Tässä nuorten tekstejä nuorisoteatterin merkityksestä heille syksyllä 2015


UHKA MEDIASTA – PROJEKTI, SIPERIAN NUORISOTEATTERI 2015, ohj. Laura Häkkinen

Kysely nuorille:

MIKÄ MERKITYS NUORISOTEATTERILLA ON SINULLE?

NUORTEN VASTAUKSET:

”Teatteri on ainakin itselleni paras mahdollinen harrastus tällä hetkellä. Se mahdollista todella monet erilaiset jutut: sosiaalisen kanssakäymisen ja varsinkin ihmisiin tutustumisen, luovuuden ja itseilmaisun, itsensä ylittämisen ja rohkeuden, tekemisen monipuolisuuden ja hauskuuden. Teatteri on kokonaisvaltaista ja teatteriharrastuksesta voi jokainen löytää itselleen sopivia vastuita ja rooleja. Koska teatteri on yhdessä tekemistä, siihen sitoutuu voimakkaammin kuin yksinäisempiin harrastuksiin. On osaltaan vastuussa ryhmän dynamiikasta ja etenemisestä. Teatteritoiminnassa kiinnostus pysyy yllä, koska olemme koko ajan menossa kohti tavoitetta, valmista esitystä. Omalla kohdallani teatteri on ennen kaikkea hauskaa ja palkitsevaa, mutta se voi olla esim. hyvin kehittävää ja tukea ihmisenä kasvamista.”

”Tämä projekti on ollut ensimmäinen kosketukseni nuorisoteatteriin. Olen jo 22-vuotias, joten minun ikäisilleni on vaikeaa löytää toimintaa, johon olisi helppoa tulla mukaan. Olen tutustunut täällä moniin uusiin ihmisiin ja saanut tehdä teatteria aivan uudella tavalla. Tahtoisin tulevaisuudessa työskennellä teatterin parissa ja tämä proggis on antanut valtavasti uusia kokemuksia, ideoita ja itseluottamusta. On ollut mahtavaa keskustella ja tutkia yhteiskunnallisesti tärkeitä aiheita ja käsitellä niitä teatterin avulla. Olen oppinut valtavasti niin itsestäni, teatterista kuin myös maailmasta. Mielestäni on tärkeää taata tämänkaltaisia mahdollisuuksia myös jatkossa. Jyväskylä on suuri opiskelijakaupunki, jonne muuttaa paljon nuoria ympäri Suomea ja teatterista voi löytää uusia ystäviä.”

”Nuorisoteatterin merkitys

-Mahdollisuus toteuttaa itseään ja löytää omat potentiaalit
-Sosiaalisten taitojen vahvistuminen
-Itsensä ylittäminen
-Mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa parhaat ideansa
-Pääsee myös tuottamaan sisältöä eikä ole vaan vastaanottavana osapuolena
-Mahdollisuus näyttää, että teatteria voivat tehdä muutkin kuin ammattilaiset
-Osallistaa nuoria, kun media passivoi
-Ylimääräisen energian purkaminen johonkin hyödylliseen”.

”Nuorisoteatterin merkitys ainakin itselle on voimaannuttaa. Teatteri on valopilkku keskellä viikkoa. Se antaa energiaa. Vaikka olisi viettänyt koko päivän koulussa ja olisi päivän jälkeen aivan puhki, jaksaa teatteriin kuitenkin lähteä. Se vastaa parin tunnin päiväunia. Itse asiassa se piristää paljon enemmän kuin päiväunet. Teatterista saan myös aina uusia ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa on hauskaa tehdä erilaisia harjoituksia. Enkä yhtään pahastuisi, vaikka vapaa-ajallakin joskus viettäisin aikaa näiden samojen ihmisten kanssa. Teatteri ja teatteriryhmä on se, johon on aina hauska palata, oli päivän aiheena tai teemana mikä tahansa. Merkitystä, positiivista merkitystä, ei vaan voi korostaa liikaa”.

”Jyväskylän nuorisoteatterin merkitys on tärkeä osa harrasteteatterin kohdalla, koska se kannustaa nuoria ihmisiä kokeilemaan ja näyttämään oman luovan puolensa. Sen merkitys on myös tarpeellinen heille, jotka hakevat sellaiselle teatteripuolelle esittämään”

”Nuorisoteatterin merkityksestä: Elämäni tärkein hetki oli kun liityin Tampereella Legioonateatterin työpajaryhmään. Aukenin, olin enemmän elossa. Uskalsin olla enemmän. Annoin itselleni luvan. Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen olen taas tekemässä teatteria. Minulle se merkitsee juuri sitä, että annan itselleni luvan olla se mitä olen. Teatteri on ympäristönä sellainen, jossa se lupa on helppo antaa .Samalla minulla on tilaisuus tutustua muihin ihmisiin ja olla osa toisiaan tukevaa ryhmää.”

”Itselleni nuorisoteatteri on tuonut ainakin paljon ystäviä ja verkostoja. Se on ollut myös mukava tapa päästä heittäytymään pois arjen harmaudesta. Antanut tilaisuuden päästä aikuisenakin leikkimään luvan kanssa. Tämän produktion puolesta on päässyt myös tutkimaan median ja ehkä vähän politiikankin ilmiöitä muiden ihmisten kanssa, mikä on merkittävästi rikkaampaa kuin vain omassa päässään ajatusten pyörittely”.


"Teatteri on aina merkinnyt minulle tilaa ja vapautta olla sitä mitä olen ja myös sitä, mitä todellakaan en ole. Se on leikkikenttä, jossa on lupa tutkia ja ihmetellä, kokeilla, onnistua ja epäonnistua. Teatteri on ollut niin kauan osa elämääni, etten osaa edes kuvitella millainen olisin ilman sitä. Luultavasti yksinäinen, vaisu ja tylsistynyt, sillä teatteriharrastus on opettanut minulle valtavasti asioita sosiaalisista taidoista aina palkanmaksuun ja pakettiautolla ajamiseen asti. Uhkassa olemme päässeet kiinni yhdenlaisiin teatterin tekemisen peruskysymyksiin: mitä haluamme sanoa, miksi haluamme sanoa ja miten sen haluamme sanoa. Ja kaiken aikaa olemme saaneet kieriä lattialla, hyppiä pöydällä ja repiä paperia. Tämä "vanhojen nuorten" nuorisoteatteri on tarjonnut jokaiselle ryhmäläiselle tasavertaisen mahdollisuuden löytää teatterin merkitys itselleen, riippumatta aiemmasta kokemuksesta."

”Nuorisoteatteri

Tänne on saanut tulla juuri sellaisena kuin on. Samassa ryhmässä toimivat ne, jotka eivät koskaan aiemmin ole teatteria tehneet ja ne, joille taide on ollut elämäntapa 2-vuotiaasta lähtien. Tämä on Jyväskylässä ainoa paikka, jossa voin maksutta ja ilman pääsykokeita päästä tekemään teatteria kokeneen ammattilaisohjaajan johdolla. Se on valtavan tärkeää. Olen oppinut valtavasti asioita tämän lyhyenkin syksyn aikana ja saanut uusia kavereita. Aina on kivaa tulla treeneihin. Koen olevani etuoikeutettu saadessani olla mukana tässä projektissa. Prokkiksen aihe on saanut aidosti ajattelemaan mediaa uusin silmin. Nuorisoteatteri on ollut varmasti isoin yksittäinen tekijä, jonka vuoksi olen kokenut nopeasti Jyväskylän uudeksi kotikaupungiksi. Muutto syksyllä oli raskas prosessi, mutta teatteri on nostanut mielialaa ja täältä löytämieni ihmisten kanssa on ihanaa ja kotoisaa viettää aikaa”.

Produktio etenee

22.11.2015


Tänään oli taas UHKA-projektin harjoitukset ja kokonaisuus alkoi hahmottua selkeästi. Minua ilahdutti tänään moni juttu ja nuoret esittivät hienosti. Nauroimme kaikki varsinkin yhdelle kohtaukselle tosi paljon, missä on kaksi näyttelijää, mutta en paljasta teille mikä se on, muuten paitsi että se liittyy jollakin tavalla jouluun. Mahtava homma oli myös se, että saimme projektiimme mukaan Sergeyn, jonka tapasin illan päätteeksi. Hän vaikuttaa tosi kivalta, mutta nyt en voi ottaa enää enempää ihmisiä projektiin. Pakko saada tää valmiiksi kohta, vaikka en kyllä haluaisi lopettaa, koska nauraminen on kivaa. :D T. Laura-ohjaaja