Ylen uutistoimittaja vastaa Siperian nuorten kysymyksiin

Mikä ajatus/idea/tavoite sai lähtemään alalle? Onko se muuttunut ammatin myötä?

- Innostus tarinoihin ja uteliaisuus uutta kohtaan sai hakeutumaan alalle. Ajatuksena oli, että toimittaja saa perehtyä kaikenlaisiin asioihin, eikä tarvitse keskittyä vain yhteen asiaan. Idea pätee yhä, mutta nykyisessä työssäni radion, television ja netin uutistoimittajana tarinat ovat jääneet vähemmälle. Idealismi on jäänyt vähän rutiinin varjoon.

Miten koet vai koetko omat mielipiteesi ristiriitaisiksi suhteessa lehden mielipiteisiin?

- Ylen mielipiteet ovat sellaisia arvoja kuin yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteenkuuluvuus jne. En koe siis ristiriitaa.

Vallitseeko kilpailevien lehtien toimittajien välillä jonkinlainen arvojärjestys? (Esim. Hesarin toimittajat isomman lehden takia ns. ylemmällä tasolla kuin esim. Keskisuomalaisen?)

- Kyllä. Ylen toimittajana minua kohdellaan täysin eri tavalla kuin ollessani paikallislehden toimittaja.

Koetko maailmantuskaa työsi takia, kun joudut aktiivisesti seuraamaan, mitä maailmalla tapahtuu?

- En. Kannattaa muistaa, että toimittaja kertoo asioista tavallisille ihmisille eli toimittajan ei itse tarvitse olla asiantuntija - on vain osattava etsiä ne asiantuntijat.

Miten tärkeimmät uutiset valitaan?

- Perinteiset uutiskriteerit (ajankohtaisuus, vaikuttavuus, läheisyys, yllättävyys jne) sanelevat pitkälti painotuksia. Suuntaus kuitenkin on, että kuvalliselle ja kokemukselliselle tarinalle annettaisiin enemmän painoa kuin kovalle uutiselle. TV-uutisissa tämä tarkoittaa, että kaupungin talousarvio voidaan kuitata lyhyellä sähkeellä ja grafiikalla, mutta veteraanien kuumailmapallolennosta tehdään kahden minuutin juttu.

Kuka päättää juttujen aiheet?

- Toimittajat ideoivat itse juttuja. Viime kädessä toteutuksesta ja julkaisusta päättää päivästä vastaava sisältöpäällikkö.

Miten paljon saat itse ideoida omia tekstejäsi ja valita aiheita?

- Niin paljon kuin sielu sietää. Rajoittavia tekijöitä on kuitenkin useita, merkittävimpänä aika ja muut vastuulla olevat työt (olisi superkiva lähteä metsään etsimään pesivää maakotkaa, mutta huomisaamuun ptiää saada kymmenkunta utuista, jotta aamun uutisten lukijalla on kerrottavaa).

Millainen asema luovuudella on työssäsi?

- Radion uutistoimittajan työ on pitkälti rutiininomaista pikku-uutisten tekemistä. TV- ja nettipuolella luovuudelle on enemmän tilaa. Toivoisin, että voisin olla työssäni luovempi.

Millainen ero on koulussa opitulla ja käytännön työllä?

- Yliopiston journalistikoulutus oli aikanani hyvin käytännönläheistä, joten ero ei ollut järin suuri. Koulussa oppii, miten asiat pitäisi tehdä. Työelämässä oppii, että miten asiat pystyy tekemään.

Kuinka paljon juttuja jää julkaisematta ja miksi?

- Erittäin vähän. Usein syynä on se, että juttu ns. happanee eli sitä ei jostain syystä saada mahtumaan lähetyksiin kun pitäisi, eikä sitä voida enää myöhemmin käyttää, koska se ei ole enää ajankohtainen.

Jääkö juttuja koskaan julkaisematta oikeussyistä?

- Omalle kohdalle ei ole sattunut.

Mihin lähteisiin luotetaan?

- Viranomaiset (muun muassa poliisi ja pelastuslaitos), tutkijat, virkamiehet, lääkärit jne.

Onko toimittajan työ ympärivuorokautista?

- Ei ainakaan rivitoimittajan. Esimiehet voivat toki soittaa ja pyytää töihin, mutta vapaapäivältä ei ole pakko lähteä (usein on kyllä kiva lähteä)

Miten uutiset tulevat alun alkaen selville?

- Iso osa tulee sähköpostilla toimitukseen tiedotteina (esimerkiksi poliisiuutiset). Vinkkejä tulee jonkin verran, mutta isompi merkitys on toimittajan työllä eli seurannalla (oikeudenkäynnit, kuntien päätöksenteko) ja tiettyjen toistuvien uutisaiheiden tsekkaamisella (miten viljasato onnistui tänä vuonna, onko ammattikoulun suosio pysynyt samana, kuinka moni ostaa joulukinkun).

Paljonko sosiaalista mediaa käytetään tiedon etsimiseen?

- Määrää on vaikea sanoa, mutta kasvanut se on. Moni julkinen taho on aktiivinen myös somessa, joten sieltä saa usein tiedon ensimmäisenä (esim. Maahanmuuttovirasto Twitterissä).

Mitä tarkoittaa klikkausotsikointi? Miten se toimii?

- Klikkausotsikko pakottaa lukijan avaamaan jutun: "Tämä on Pikku Kakkosessa kaikkein tärkeintä" (Keskisuomalainen 5.12.2015). Klikkiotsikot ärsyttävät, mutta valitettavan usein myös toimivat eli otsikko herättää kiinnostuksen ja asia on tarkastettava jutusta.

Mitä mieltä olet klikkijournalismista?

- Ärsyttää. Aina.

Mitä mieltä olet median luomista uhkakuvista?

- Uskon, että media toimii kuten ihmiset yleensä: media voi maalata uhkia, joita ei ole ja sulkea silmänsä uhkilta, jotka ovat. Järin tietoiseen uhkakuvien luomiseen en usko - paitsi ehkä sitäkin voi joskus olla. Esimerkkinä tulee mieleen "kansan kriisitietoisuuden herättäminen", josta on puhuttu Suomen taloustilanteen yhteydessä. Usein uhkakuvat syntyvät tilanteissa, jossa media rummuttaa voimalla yhtä asiaa (esim. terrorismi) ja mittasuhteiden asettaminen unohtuu.

Onko eri medioilla mielestäsi jonkinlaisia poliittisia linjoja, joilla ne valitsevat uutisoitavat asiat ja uutisten sävyn?

- On. Osa on lausuttu ääneen (Helsingin Sanomat on ilmoittanut tukevansa Suomen Nato-jäsenyyttä), osa vaiettuja. Sanomalehdissä esimerkiksi korostetaan usein printtilehden merkittävyyttä (yleisö pitää eniten lehteen painetuista mainoksista jne) ja vaietaan levikkien laskusta ja alan näkymistä.

Millaiset eettiset ohjeistukset median vastuullisuudesta journalistiikan opinnot tai mediayhtiöt antavat?

- Ylellä on käytössä OTS eli ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettiset ohjeet. Ohjeisto on johdettu journalistin ohjeista ja yhdessä ne antavat varsin tarkat ohjeet siitä, miten voimme toimia.

Millaisia eettisiä valintoja ja pohdintoja toimittajana käyt läpi itsesi kanssa?

- Lähes poikkeuksetta kyse on oikeusuutisoinnista: mainitaanko tkeijän nimi, kerrotaanko etninen tausta, paljastuuko uhri, jos paljastan tekijästä tietoja jne.

Millaisena koet median vallan ja vastuun?

- Perinteisen median valta on jossain määrin murentunut samalla, kun sosiaalisen median valta on kasvanut. Somesta puhutaan viidentenä valtiomahtina (vrt perinteinen media = neljäs valtiomahti). Perinteinen media ei enää sääntele kuka tai ketkä saavat äänensä kuuluviin tai ketkä pääsevät tiedon lähteille. Toisaalta median vastuu oikean tiedon välittämisestä on kasvanut, kun huhupuheiden määrä on kasvanut. Perinteisen median pitää myös olla tarkkana tahojen (lue: Mitä Vittua) kanssa, jotka yrittävät ratsastaa sen luotettavuudella.