Työryhmäläisten ajatuksia esityksen valmistamisprosessista

Prosessin aikana työryhmäläiset tuottivat läjäpäin ajatuksenvirtatekstejä erilaisista aiheista sekä kävivät lukuisia keskusteluita median luomista uhkakuvista ja sen erilaisista tavoista vaikuttaa kuluttajaansa. Lisäksi luomisprosessin aikana improiltiin tuotettujen tekstien pohjalta mitä kummallisimpia kohtauksia, joista alkoi vähitellen ohjaajan luotsaamana syntyä oikeita kohtauksia ja lopulta kokonaisuus, jota nyt harjoitellaan esitettäväksi.

Nyt prosessin loppuvaiheella uhkalaiset kertovat kokemuksistaan esityksen valmistamisesta ja siihen liittyneestä materiaalin tuottamisesta.

"Esityksen luomisprosessi oli inspiroivaa ja uutta. Ajatuksenvirtatekstien kirjoittaminen oli todella luontevaa ja mukavaa. En ollut aiemmin tehnyt teatteri tällä tavalla, mutta olen ollut alusta asti todella innoissani. 

On ollut ihanaa päästä luomaan esitystä monipuolisesti, se on tehnyt tästä proggiksesta entistä tärkeämmän ja henkilökohtaisemman. Olen ylpeä teksteistäni, jotka ovat päätyneet lopulliseen esitykseen. Vaikka ne ovat syntyneet ajatuksen virtana ja ovat melko hiomattomia, ne toimivat hyvin. Tämä proggis on antanut valtavasti intoa, inspiraatiota ja itseluottamusta niin teatterin kuin kirjoittamisenkin saralla. Haluan ehdottomasti päästä tekemään teatteria lisää tällä tavalla."


"Harjoitusprosessi oli hyvin erilainen ja siinä mielessä mielenkiintoinen. Oli toisaalta valtavan pelottavaa lähteä rakentamaan esitystä tyhjästä. Lähteä mukaan projektiin, josta voi periaattessa tulla ihan mitä vaan. 
Se oli kuitenkin hyvin jännittävää ja antoisaa. Sai nähdä kuinka pikkuhiljaa kirjavasta materiaalista, johon sisältyi improja asteroidin törmäyksestä aina torakoiden hukkumiseen asti sekä läjästä ajatuksenvirtatekstejä, alkoi pikkuhiljaa syntyä näytelmä. Siis ihan oikea ja aito esitys ja kokonaisuus."
Hilda

"Yhdessä kirjoittaminen on ollut todella hieno kokemus. Se oli kivaa, kun sai heitellä ideoita yhdessä ja tehtiin niistä sketsejä. Se oli aika vapauttavaa. Samoin kirjoittaminen oli hyvä menetelmä. Aluksi ei oikein hahmottunut, että minne suuntaan oltiin menossa, mutta se sitten helpotti kun sai kässärin eka kertaa eteensä. Tuntui, että mitään ei oltu varsinaisesti tehty,  mutta sitten yhtäkkiä oli matskua niin paljon kasassa, että niistä sai näytelmän.

Minusta on aina parempi, kun saa itse vaikuttaa näytelmään ja kaikkeen muuhun, mitä siihen liittyy. Hulluimpiakin ideoita kuunnellaan. Toisaalta ei sitten ollut sitä aikaa, kun jo huomasi, että ensi-ilta on jo ovella. Tuntuu, että on vasta pääsemässä tähän juttuun sisälle. Eli siis itse tekeminen on tosi vapauttavaa, mutta se tuo myös paljon vastuuta ja vaatii itseltä suuremman panostuksen."

"Uhka -prosessin alkupuolella pohdimme mediaa, uhkia, median viestittämiä uhkia ja millä tavalla medisassa puhutaan mistäkin. Tuotimme paljon tekstiä tajunnanvirtamaisesti ja teimme erilaisia harjoituksia, joista myös koostimme materiaalia itse näytelmään. Prosessi on ollut hyvin erilainen kuin aiemmissa projekteissa, joissa olen ollut mukana.

On ihan erilaista olla mukana alusta asti luomassa tekstiä ja ideoita kuin lähteä työstämään valmista käsikirjoitusta. Se on luovempaa ja arvaamattomampaa, myös tavallaan haastavampaa, koske liikeelle lähdetään niin pienestä. Kasvuprosessia on kyllä söpöä seurata."


"Tämän produktion työtapa on ollut minulle uusi ja mielenkiintoinen. Ryhmän kanssa median uhkakuvien tarkastelu ja tutkiminen on ollut antoisaa. Olemme käsitelleet teemaa vakavasti, mutta leikkisästikin ja yhdessä tehtyjen demoesitysten pohjalta on herännyt aina uusia ideoita ja keskustelunaiheita. 

Kirjoitustehtävät ovat syventäneet teemaa ja tuoneet esille erilaisia näkökulmia. Työskentelyssä on nivoutunut yhteen kirjoittaminen, keskusteleminen ja draamalliset työtavat. Samalla meistä on muodostunut ryhmä.

Lopullinen teksti yllätti. Olemme tuottaneet paljon erilaista materiaalia, mutta käsikirjoituksen eteen saadessani se näyttäytyi minulle vieraana. Siinä oli toki paljon meidän ryhmässä tuottamaamme materiaalia, mutta ohjaaja oli tuonut tekstiin oman näkökulmansa ja koonnut sinänsä irralliset palaset yhteen."

"Luominen on aina raskas prosessi. Siitä ei vain pääse yli eikä ympäri. Toisinaan parhaat ideat vain nousivat esille jostakin. Toisinaan taas piti oikein miettiä asiaa tarkemmin. Vaikka en olekaan luonnostaan kirjoittaja, niin olen ylpeä siitä, että lopullisessakin käsikirjoituksessa on muutama minun kynästäni lähtenyt monologinpätkä. Itse asiassa vaikein osio oppia oli se, jonka olin itse kirjoittanut."


"Kun olimme alussa käsikirjoituksen kehityksessä, tutkimme ajankohtaisia median otsikoita ja improvisoimme käsikirjoitukseen materiaalia. Viikkojen kuluessa käsikirjoitus kehittyi lujaa tahtia ja lopulta saimme lopullisen materiaalin. Pieniä yksityiskohtia korjattiin ja muutettiin sopivampaan suuntaan ja pari kohtaa ollaan leikattu pois."



"Olin toisen teatteriproggiksen takia hyvin vähän mukana prosessin alkuvaiheessa. Kuitenkin ne kerrat, kun pystyin olemaan mukana olivat mielenkiintoisia, sillä keskustelua syntyi helposti ja paljon. Devising-metodi oli minulle ennen Uhkaa melko vieras ja halusin lähteä mukaan päästäkseni tutustumaan tällaiseen tapaan valmistaa esitys. Siksi olikin kurjaa, etten pystyt aikataulullisista syistä olemaan juurikaan mukana prosessin tärkeimpänä kokemassani vaiheessa, materiaalin tuottamisessa. 

Tästä syystä koko teksti tuntui minulle aluksi vieraalta ja mietin jopa lähteväni pois koko jutusta, sillä en oikein harjoituksiin palattuani löytänyt itselleni sopivaa lähestymiskulmaa valmiiseen tekstiin. Päätin kuitenkin jäädä työryhmään, sillä ryhmästä on tullut minulle tärkeä ja aihe on mielenkiintoinen. Haluaisin ehdottomasti jatkossakin olla mukana vastaavalla tavalla toteutettavissa produktioissa, joskaan en lähtisi enää mukaan, jos en olisi varma pystyväni sitoutumaan työskentelyyn prosessin koko ajalle."
Petra

"Esitykseen tekstejä on kirjoitettu pitkin syksyä. Saimme ohjaajalta aiheen, josta kirjoitimme ajatuksen virtaa aina tietyn aikaa. Pidin kirjoitustehtävistä kovasti ja oli hauska tunnistaa omia tekstejä käsikirjoituksesta. Tässä esityksessä näkyy aidosti jokaisen kädenjälki. Tekstit ovat itse tuottamiamme ja siksi aika henkilökohtaisiakin.

Ehkä juuri se, että on itse ollut mukana tuottamassa materiaalia, on saanut projektin tuntumaan tärkeältä, henkilökohtaiselta ja rakkaalta. Tähän omaan yhteiseen tuotokseemme suhtaudutaan suurella intohimolla ja tarmolla."

Videoita on ollut myös hauska tehdä. Niissä olemme toteuttaneet vielä enemmän itseämme ja omia ideoitamme, vaikka koko projekti onkin ollut osallistava. Paikalla ei yleensä ole ollut ohjaajaa, on vain ryhmä nuoria, jotka ideoivat hulluja, heittelevät ajatuksia ja tarttuvat tuumasta toimeen. Huonoja ideoita ei ole ja kaikkea kokeillaan! Usein tyhmimmistä pelleilyistäkin syntyy jotain hienoa ja käyttökelpoista."

"Välillä mietin pystynkö allekirjoittamaan kaiken mitä toteutamme ja esitämme. Annammeko liikaa painoarvoa sille, että medialla on paljon valtaa? Leimaammeko median suoraan vain pahaksi ottamatta itse vastuuta? Entä jos me olemmekin vain marginaali, joka leimaa myyttisen median vastuuttomaksi, vaikka keskiverto uutislähetys saattaa juuri ollakin kollektiivinen peili meidän sisäisestä sotatilasta ja satunnaisista, pinnallisista loppukevennyksustä? Jos ajattelemme näin, täytyisi meidän myös ymmärtää, että meillä on myös vastuu siitä, mitä lavalla sanomme.

Olemmeko kaikki tätä mieltä? Itse uskon, että jokaisella on vastuu omasta reaktiostaan ulkopuolelta tuleviin kuviin ja ääniin. Paradoksaalisesti tähän uskoen onkin siis ihan sama, mitä lavalla teemme. Vastuu on kuulijalla, kokijalla. Luota urpo prosessiin."
Matias

"Projektin alussa tutkimme median erilaisia ilmiöitä ja puhuimme niistä välittyvistä uhkista. Improsimme sitten näiden ideoiden pohjalta erilaisin tavoin, liikepainotteisesti ja ihan tavallisesti kohtauksia rakentaen.

Itse pidän tällaisesta työskentelystä ja olenkin jo usein näitä tapoja käyttänyt. On mukava tietää, että omilla ideoilla on väliä, ovat ne sitten millaisia tahansa. Ajatuksenvirtatekstit olivat uusi juttu, enkä arvannut, että moni teksteistä tulisi käyttöön näinkin suoraan. Lopulta ajatukseen kuitenkin tottui. Ja vaikka lopullinen teksti ehkä alussa tuntui vähän irralliselta, tuli siitä lopulta yllättävän yhtenäinen, ottaen huomioon, että lähtökohtana olleet materiaalit, kirjoitetut tekstit ja improvisoidut kohtaukset eivät välttämättä liittyneet alunperin toisiinsa muuten kuin media-teeman kautta. Pienen pohdinnan jälkeen kaikki kuitenkin loksahtaa kohdalleen ja kokonaisuudesta tulee looginen."

"Proggiksen alku oli hämmentävä, ei oikein tuntunut siltä, että edes tehtiin jonkinlaista käsikirjoitusta. Harkkoihin osallistuminen ja siellä tekeminen tuntui enemmänkin jonkilaiselta terapiakerholta. Ei tosin sille, että se olisi haitannut. Silti jossain vaiheessa alkoi mieltä painaa valmistumaton käsikirjoitus, ja kun se lopulta olikin valmis, olin kovin hämmentynyt. Ai, me otiinkin koko ajan tehty sitä käsikirjoitusta, vaikka se oli lähinnä tuntunut leikkimiseltä."